LUUn urheilijat kisaavat aikuisurheilun MM-kisoissa Tampereella 29.6.-10.7. Tähän uutiseen päivitämme kisatunnelmia Ratinasta, Hervannasta ja Pirkkahallin heittopaikoilta!

Lähes 5000 kilpailijaa, 90 maasta täytää Tampereen Ratinan stadionin ja muutkin kisapaikat 29. kesäkuuta alkaen. Kisat piti alun perin pitää jo 2021 mutta Koronan takia ne siirtyivät tähän vuoteen, onneksi paikkana pysyi Tampere. Siirron takia saimme toki kaikki hieman lisäaikaa harjoitella.

Ja harjoiteltu on. Me juoksijat olemme Vesa Mäen johdolla treenanneet läpi syksyn, talven ja kevään noin 5 kertaa viikossa. Treeniryhmässä on kaikkiaan noin 15 henkeä, mukana juoksijoita, hyppääjiä ja heittäjiä. Treenikauden aikana monet meistä kävivät läpi mitä erilaisempia vammoja, mutta suurin osa kuntoutui riittävästi näitä isoja kisoja varten. Kisoihin osallistujia Länsi-Uudenmaan Urheilijoista on yhteensä 13:

Tauno Tukkinen M80 - Keihäs

Vesa Mäki M75 – Pituus

Tuija Varsala N60 – 7 ottelu, seiväs ja korkeus

Pekka Malmberg M60 – Kuula

Anne-Maria Vesalainen N55 – Kiekko ja heitto 5-ottelu

Mari-Kristiina Virtanen N55 – Kuula

Kari Pohjola M55 - korkeus, 3-loikka

Paavo Reilson M55 – 100m ja 200m

Inca Viljakainen N45 – 200m ja 400m

Mikko Uittamo M40 100m, 200m ja pituus

Pasi Tupasalo M40 100m, 200m, pituus ja kolmiloikka

Tanja Liski N40 100m ja 200m

Ida Hellman N35 100m, 200m, 400m ja pituus

Heidi Tuomisto N35 kuula, kiekko ja heitto 5-ottelu

Mikko Alakurtti M35 400m

Lisäksi maajoukkueviesteissä juoksevat Paavo Reilson, Ida Hellman ja Tanja Liski.

Tanja Liski:

Ensimmäinen lajini, 100m alkuerät oli heti ensimmäisenä kisapäivänä. Helle helli meitä pikajuoksijoita. Huolimatta todella pitkästä ajasta viimeisten harkkavetojen ja startin välissä lihakset pysyivät hyvin lämpiminä. Kisafiilis oli mahtava. Alkulämmittelyn tein yhdessä HKV:läisen kilpasiskon kanssa ja vetoja tehdessä olimme kaikki saman sarjan 9 suomalaista kerääntyneet yhteen harjoitusradan viereen. Callingiin siirryimme yhdessä ja siellä odotellessa pääsi tutustumaan paremmin myös muiden maiden edustajiin. Kentälle siirryimme vasta hieman ennen juoksujen alkamisaikaa. Olin toisessa erässä. Pillin vihellys. Upea tunne, tässä oli nyt se hetki, jota varten olin treenannut. Valitettavasti tämä hetki särkyi, ja meidät pyydettiin sivuun; maalikameran kanssa oli ongelmia. Odottelimme jonkin aikaa, kunnes meidät kutsuttiin takaisin ja sitten lähtö tulikin ehkä hieman yllättäen, pää ei ehtinyt uudestaan mukaan. Juoksu sujui kuitenkin ihan ok ja hieman liian kovaan myötäiseen tuuleen tein uuden ennätykseni. Harmillisesti se ei ihan riittänyt jatkoon, tipuin ensimmäisenä. Maalikameraongelmat hieman harmittivat, mutta ne eivät olleet mitään ensimmäiseen erään verrattuna: he eivät saaneet aikoja ja joutuivat usean tunnin odottelun jälkeen juoksemaan uusiksi. Oma ennätys ja paras sijoitus suomalaisena jätti kuitenkin hyvän mielen.

200 metrin juoksu muutamaa päivää myöhemmin toi itselleni sen suurimman täyttymyksen. Sain parannettua omaa ennätystäni peräti yli sekunnin, jollainen pikamatkalla on suuri kehitysloikkaus. Välierät ja finaali jäivät tällä erää itseltäni kokematta mutta oma tuloskehitys toi onnistumisen tunteen.

Kisojen ehdottomasti parasta antia oli seurata omien treenikaverien upeita suorituksia ja venymisiä aina finaaleihin ja upeille sijoituksille asti sekä oman valmentajan upeaa suoritusta kesäflunssan kourissa MM-hopealle! Ja onhan se upeaa, että lohjalaiset pikajuoksijat ovat omissa sarjoissaan Suomessa kärkisijoilla tällä hetkellä.

Kisoissa katsomot raikuivat kannustusta seurasta, maasta ja ikäryhmästä riippumatta kaikille. Suomalaisten kesken onniteltiin suorituksista ja kannustettiin tuleviin koitoksiin. On hienoa kuulua tähän mahtavaan aikuisurheilijoiden yhteisöön, ja toivon kykeneväni jatkamaan tätä upeaa harrastusta korkeimpiin ikäryhmiin asti.

Tuija Varsala:

Vihdoin tuli se päivä, että aikuisten MM-kisat alkoivat. Ennen kuin matkustin paikalle seurasin kotona kisojen livestreamausta, että sain vähän tunnelmasta kiinni. 

Helteinen sää tuntui aluksi hyvältä, mutta pikkuhiljaa kuumuus alkoi nakertaa jaksamista. Oman urakkani aloitin 7-ottelulla, joka käytiin Hervannan kentällä. Ratikkakyyti sinne oli todella toimiva ja miellyttävä.

Ottelun ensimmäinen laji aitajuoksu jännitti taas paljon. Kun kilpasisko kaatui viimeiseen aitaan, en malttanut olla vilkaisematta sinne. Siinä sekosi minultakin viimeisen aitavälin askeleet, mutta en kaatunut. Tästä opimme, että keskitytään vain omaan suoritukseen.

Keihäänheitto-osuudessa syntyi kapina, kun kilpailijoiden näkökulmasta oli epäreilua, että lappeelleen tulleita heittoja mitattiin joillekin mutta ei kaikille. Tilanne rauhoittui, kun mitattiin kaikille.

Olin odottanut, että kisapaikalla olisi tarkkaa ryhmien ohjausta kisasuorituksiin ja niistä pois, mutta meno oli yhtä vapaamuotoista kuin missä tahansa kansallisissa kisoissa. Varmistukset toki piti tehdä ajallaan. Toimitsijoista oli pulaa, mutta siitä huolimatta paineet eivät näkyneet päällepäin. Kentällä vallitsi positiivinen energia. Katsomossa kilpailijoiden seuralaiset kannustivat ja aidan takana oli aina joukko paikallista väkeä. Se harmitti, kun juttukavereita olisi ollut, mutta oma kielitaito on päässyt rapistumaan. 7-ottelu meni läpi kirjaimellisesti omalla tasolla - oma piste-ennätys parani 1 pisteellä.

Heti ottelua seuraavana päivänä vuorossa oli seiväshyppy. Olin saanut hyppyseipään lainaksi ja hyvä seiväs se olikin. Ei ollut välineen vika etten ihan parhaimpaani yltänyt. Meillä oli asiantuntija rimaa nostamassa, Urho Kujanpää, tulevaisuuden tähti seiväshypyssä. Viereisellä hyppypaikalla oli vaaratilanne, kun seiväs katkesi kesken hypyn. Onneksi hyppääjä putosi patjalle ja pystyi jatkamaan kisaa.

Parin välipäivän ja kotona käynnin jälkeen oli korkeushypyn vuoro. Sää oli muuttunut, lämpötila laskenut kymmenellä asteella, kuin syksy olisi tullut. Lisäksi sadekuuro keskeytti kisamme. Hyppy ei muutenkaan oikein lähtenyt ja pitkä tauko vaikeutti lisää. Tulos jäi vaisuksi. Sarjamme voittaja oli vakuuttava, hänellä olikin jo hallussaan ikäluokan ME.

Vielä yksi reissu edessä, olen varalla 4x100m viestjoukkueessa. Kutsu oli täysi yllätys. Nyt on hyvä syy käydä vielä kisoja katsomassa.

Aikuisurheilussa on hienoa, että voi olla mukana tuollaisessa tapahtumassa ilman tulosrajoja. Kansallisuuksien ja kielten sekoituksessa on kuin toisessa maailmassa. Voi rinta rottingilla kulkea Suomi-verkkareissa ja tuntea kuuluvansa joukkoon.

Mari-Kristiina Virtanen:

Osallistuin ensimmäistä kertaa kansainväliseen kisaan Tampereella. Oli hienoa olla mukana N55 kuulassa.Voittajat työnsivät pitkiä työntöjä, fiilis oli rento ja sain puhua englantia jamacalaisten ja trinidad&tobagolaisen kanssa ja venäjää ukranalaisen kanssa. Kokemusten vaihtaminen lajista, urheilusta ja kisassa oleminen on hyvää kokemusta. Me suomalaiset kannustimme toisiamme. Olin hyvilläni kun sijoitus ei ollut viimeinen ja siitä on hyvä jatkaa treenaamista.Tein oman ennätyksen 7.56m.Jännitin seuralaisten kisoja kotoa käsin, videoiden kautta ja tuloksia seuraten.Tosi huippusuorituksia LUUn porukalla! Olin iloinen ja ylpeä kun osallistuin. Olin voittanut omat vuosien terveyshaasteet ja nyt on hyvä jatkaa positiivisn mielin eteenpäin.