Tuomas palasi viime syksynä Länsi-Uudenmaan Urheilijoihin kahden Turunseudun Kenttäurheilijoissa vietetyn vuoden jälkeen. Puolivuotta on lyhyt aika, mutta harjoitteluolosuhteet Lohjalla ovat olleet suotuisat ja ensimmäinen tähtäin on nyt käsillä, kesäkuun ensimmäisellä viikolla - Paraurheilun EM-kilpailut Puolan Bydgoszczissä. Teemme haastattelun alun ja otamme kuvat poutaisena toukokuun päivänä Harjun kentällä.

Tuomas Manni - heittäjäntiellä

Urheilijan polku alkaa Tuomaksella samoihin aikoihin kun periytyvä neurologinen sairaus pakottaa käyttämään enenevässä määrin pyörätuolia. "Motoriikkaongelma. Käsky lähtee aivoista oikein, mutta vääristyy sitä enemmän, mitä kauemmas se kulkee. Urheilu auttaa, fysioterapia auttaa ja oireiden paheneminen hidastuu ikääntyessä luonnostaankin." Ensin lajeina olivat joukkuelajit: pyörätuolikoripallo, kelkkajääkiekko ja pyörätuolirugby. Rugbymaajoukkueessa hän käy sparraamassa edelleen, mutta ei ole vammaluokaltaan edustuskelpoinen.

"Isoveli Henkka (Henry Manni) oli jo kelauksen kanssa kovassa vauhdissa silloin kun mä alotin. Silloin ei ollut heittovalmentajaa tarjolla." Ennen yleisurheilua lajina oli uinti. "Pitkän tien kautta olen tullut tähän. Ehkä se on vaan se fiilis ja tunto siinä kun saat kuulan tai keihään lentämään mahdollisimman pitkälle. Vaikea sanoa mikä siinä tuntuu niin hyvältä - välillä ajattelee, että huonot ajatukset menee sinne kuulaan ja ne työtää sen kuulan mukana pois."

Tuomaksen luokassa F-34 on heittolajina myös kiekko, mutta sitä kilpaillaan vähemmän. Sen sijaan useimmat keihäänheittäjät työntävät kuulaa sivulajina. Näin oli Tuomaallakin vielä Dubain MM-kisoissa, nyt Idir Saadan valmennuksessa viime joulukuusta alkaen kuulantyöntöön on panostettu entistä enemmän. "Kuula on edistynyt hyvin. Haastavinta on saada kroppa toimimaan yhtenä kokonaisuutena: kroppa, seuraava vaihe kyljellä ja käsi... ajoitukset." Tuomas ja Idir kävivät huhtikuussa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa Jyväskylässä analysoimassa Tuomaan keihäänheittotekniikkaa. "Tilanteeseen sattui haasteita ja vaikka ajatuksissa kokee tekevänsä oikein niin myöhemmin videolta näin, että olin mennyt vanhaan tuttuun."

Keihäänheiton tekniikkaa on nyt muuttettu hienosäädön lisäksi varsin konkreettisestikin luopumalla vasemman käden heittotangon käytöstä. "Ilman apua - vain omat lihakset. Jos käytätä tankoa, tanko asettaa rajat. Jos harjoittelusta palataan vielä tangon käyttöön, olet kuitenkin vahvistanut keskivartaloa!" kuvaa Idir muustosta. Teemme haastattelua heittohatjoituksen ohessa Harjun kentällä.

Heittotuoli on luonnollisestikin säädösten kohde. Maksimikorkeus 75 cm, josta korkeintaan 5 senttimetriä saa olla joustavaa päällystä. Jos käytetään heittotankoa, sen pitää olla kiinteä. Sijoitus on vapaa, mutta heitto mitataan tuolin uloimmasta osasta. Varustekilpailu näyttää Tuomaksen tuolia katsellessa vaatimattomalta, jos vertaa kelauksen vastaavaan, mutta inhimillinen huijaaminen ulottaa kukintojaan myös paraurheiluun:" Jotkut esittää vaikeampivammamaista saadakseen helpomman classin, luokituksen... dopingia omalla tavallaan."

Korona-aika on sujunut Tuomakselta kohtalaisesti. Kahden vuoden treeniaika Turussa Janne Keräsen valmennettavana oli hyvää aikaa, mahtavaa porukkaa, mutta lopultaan treenimatkat Lohjalta rupesivat painamaan niin, että kokonaisuuden vuoksi Tuomas palasi Länsi-Uudenmaan Urheilijoihin. Yhteistyö Lohjan Liikuntakeskuksen kanssa on mennyt hyvin, treenaamaan on päässyt, mutta kisojen puutteessa kansainvälinen ranking on laskenut. "Viikottainen harjoittelu sisältää pieniä lenkkejä, palauttavaa, huoltavaa harjoittelua, yksi mattopäivä - pienillä käsipainoilla tatamilla, kuntopalloa ja sitten kaksi heittopäivää ja kaksi salipäivää." Tavoitteena on päästä Tokion Kesäparalympialaisiin - ainoa tie sinne on nyt käytännössä hyvä tulos EM-kisoista, joiden pitopaikka on Bydgoszcz - Puolassa, kesäkuun ensimmäisellä viikolla. "Mitä vaan voi tapahtua. Tuomas yllättää minut harjoituksissa aina välillä, ihan totta! Mutta se on kilpailutilanne, uudet tekniikat... ei voi tietää." Sanoo Idir, innostusta äänessään.

Tapaan Tuomaan seuraavana päivänä kotonaan, Immulantien varressa. Talon päädyssä sijaitseva terassi on iltaisin mieluisa istuskelupaikka, johon päivän viimeinen auringonpaiste suodattuu. Kun kysyn miksi urheilet, Tuomas menee miettiväksi... "Ehkä se on se hyvä fiilis, kun on tehnyt jotain. Lihaksissa tuntuu väsy - ja kilpaileminen nyt on aina silleen hauskaa puuhaa. Käydä kattomassa, että kenen kanssa pärjää ja miten pärjää."

"Kyllähän sitä aina tavoittelee parempaa, voittaa jonkun toisen. Mutta sitten toisaalta aattelee, että jos mä nyt pääsen jostain urheilijasta ohi, niin tulee se ajatusmaailma, että pitää taas laittaa enemmän duunia, ettei se tuu taas takas ohi! Se on silleen sivusilmässä isojen kilpailujen voitot, mutta enemmän just haluu olla paras ja sivutuotoksena tulee ne mitalit... kun on kaikkein paras, omalla tavallaan."

Somettamista Tuomas sanoo vihaavansa. "...en oikein tiedä, mitä porukka haluais kuulla mistään..." Totean ympärilleni katsoen tämän olevan "...aika luomu terassi!" - herettyämme nauramasta kysyn opiskeluista. Tuomas on valmistunut nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi, joita töitä hän on tehnyt jaksottain. Ammatteja, joihin olisi voinut ajatella suuntautuvansa ovat esimerkiksi kokin tai hierojan ammatit, mutta vaikeita tasapainottaa puoliammatillisen huippu-urheilun rinnalle. Vapaa-aikaa tulee vietettyä kaveriporukalla pc:n välityksellä pelaillen. "Total War on strategiapeli, joko kaveria tai tekoälyä vastaan. Karttavaiheessa rakennetaan kaupunkeja ja armeijoita ja sitten on itse taisteluosuus... komennat sun armeijaa, kampanja kestää useita tunteja. Mutta enemmän tulee pelattua rennompia pelejä, Sky Anno... rakennetaan kaupunki tyhjästä."

Parin kilometrin päässä on Mannin perheen kotitila, jossa Tuomas vietti lapsuutensa kuusilapsisen sisarusjengin toiseksi vanhimpana. "Puulinnoja - majoja rakennettiin. Kaikki on ainakin urheilleet ja moni on urheilualalle kouluttautunut."

"En mä vammaani näe esteenä, enkä haasteena. Se saataa olla hidaste. Idirinkin kanssa treeneissä voi joskus joutua pysähtymään hetkeksi miettimään toisen tavan millä tehdä sama, saada se sama vaikutus. Tässä opitaan yhdessä vielä. Paraurheilun näkyvyys kasvaa tosi paljon ja ymmärrys - toisaalta rutiinien muuttuminen vie kaikilta aikansa. Avoimuutta vaan aina toivoo kaikilta urheilun parissa, avoimuus vaan mukaan niin hyvin menee loppupeleissä."

Haastattelu toukokuu 2021 / Julius Westerberg, kuvat Esko Mäki, Julius Westerberg